Mä olen aivan helvetin väsynyt, sekä fyysisesti että henkisesti. Nukun vähintään kymmenen tunnin yöunet, ja silti on äärimmäisen raskasta repiä ruho ylös sängystä (ja ei, vähemmän nukkuminen ei auta). Olen ihan koomassa päivän, ja sitten viimeistään neljän aikoihin olen taas niin väsynyt, että on pakko nukkua tunti, joka tosin yleensä venyy puoleksitoista, kun en taas pääse ylös sängystä. Haluan vaan nukkua, nukkua ja nukkua koko ajan, en jaksa olla hereillä, näyttää iloista ja pirteää naamaa samalla, kun hukun omiin ajatuksiini, joita en osaa pukea sanoiksi. Nukkuminen on niin paljon helpompaa.
Niin, ne ajatukset. Kaikki on ihan sekaisin. Kaiken pitäis oikeasti olla ihan hyvin, ei mulla ole mitään ongelmia nyt, ei mitään tärkeää mietittävää, ei mitään selvitettävää. Ja ehkä juuri siksi mulla on kamalan tyhjä olo, ja kehittelen mielessäni ongelmia asioista, jotka voisin sivuuttaa olankohautuksella ja unohtaa. Mutta ehei, enhän mä niin tee. Kehitän ongelmia, mietin niitä päivät pitkät niin kauan että väsyn ja pääsen taas nukkumaan.
Kaikki on yhtä harmaata puuroa, joka ei katoa syömällä (ei kuvaannollisesti, eikä kirjaimellisesti, eikä myöskään oksentamalla). Rakastan ja vihaan samoja ihmisiä, toivon ja pelkään samoja asioita, eikä missään ole mitään järkeä.
Tahtoisin kovin osata kertoa jollekulle, mikä vaivaa, ja selvittää asiat ja päästä eroon väsymyksestä, mutten osaa muodostaa lauseita, ja vaikka osaisinkin, en saisi niitä ulos. Olen ihan lukossa.
You know I can't sleep, I can't stop my brain
You know it's three weeks, I'm going insane
You know I'd give you everything I've got
for a little peace of mind
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti