Food water shelter love

Tiedän, ettei mun pitäis selailla noita sivustoja.

Mutta kun tuolta yhdeltä saan vertaistukea, ne tietää miltä tuntuu, ne ei tuomitse. Ne kannustaa, iloitsee mun kanssa ja on myötätuntoisia. Voin sanoa, että menin ja ahmin (ja ehkä oksensin), ja ne sanoo, ettei se haittaa, niin käy kaikille. Voin sanoa painon ja pituuden ja ruokamäärät, eikä ne sano että tuo on liikaa, häpeä läski. Mä tarvitsen niitä.

Sitten on toinen sivusto, jossa ollaan ihan erilaisia. Pointti siinä mestassa on sama, mutta ne ihmiset on erilaisia, ne sanoo asioita joita ne toiset ei, eikä ne kannustakaan samalla tavalla, ne vaan kilpailee, ja sanoo että mä olen laihempi/söin vähemmän/oon vammannut kauemmin. Siellä on huono henki, ja silti luen niiden juttuja, koska ne kuitenkin kiinnostaa mua, ja siellä on muutamia ihan okei-ihmisiä. Ja ehkä siinä on sekin, että se on isompi foorumi, eikä ihmiset "tunne" toisiaan niin hyvin, kun niin moni kirjottaa. Tuolla toisella on vaan muutamia aktiivisia, joten pysyy helpommin mukana niiden elämässä. Päiväkirjojen kautta esmes.

Ja sitten on vielä se yksi, joka on paranemismyönteinen. Luen niitä juttuja mielenkiinnosta, kokemuksia lähinnä. Sieltä saisi kyllä myötätuntoa, mutten mä halua sinne rekisteröityä tai mitään, kun en ole paranemismyönteinen ja saisin sitten lokaa niskaani.

Ja vielä monet, monet sivut, joissa pikkutytöt kysyy laihdunx, jos syön omenan päiväs ja juon vettä?????+ Ne on vittumaisia, ja toisaalta aika surullisia.