Olin toissayönä ensimmäistä kertaa tyttöystävällä yötä. Olikin jo hetki siitä, kun nukuin jonkun vieressä.Olen äärimmäisen huono nukkumaan ihmisten kanssa. Heräilen jatkuvasti katsomaan, että kaikki on kunnossa, ja unohdan itse hengittää, kun kuuntelen sen toisen hengitystä. Mutta ei se ole paha, ei ollenkaan. Voin olla nukkumattakin, olenpahan hyvässä seurassa.
Kärsin ajoittain erilaisista sitoutumiskammoista ja inhoan läheisyyttä (ja sitten toisena ääripäänä olen hyvinkin fyysinen), varsinkin, jos en koe oloani luontevaksi sen tietyn ihmisen kanssa. Nyt ei ole sitä ongelmaa yhtään, päinvastoin. Olisin voinut pitää tuota tyttöä sylissä ikuisuuden.
Ei mulla ole mitään sanottavaa nyt. Pitipähän vain vähän hehkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti