En jaksa nyt vain keksiä mitään hurjan syvällistä biisinnimeä otsikoksi.

Eräällä foorumilla keskusteltiin pettämisestä varsinkin lesbosuhteissa. Kopioin tekstini suoraan tänne:

----, sua ymmärrän vallan loistavasti. Kun joutuu petetyksi, menee aika hienosti luottamus. Okei, mua on pettänyt vaan naiset (koska miehistä on kahden päivän kokemus, eikä se ukko nyt pettäis vaikka käskis, ihme takertuja), mutta siis. Jotenka en luota ihan hirveästi naisiin, mikä tietysti haittaa hippusen suhteiden muodostamista. Pystyn luottamaan miehiin paljon paremmin, koska mulla on hyviä miespuolisia ystäviä (ja naisiakin tietysti), joiden kanssa voin olla muutenkin avoimempi kuin joidenkin naisten.

Edellinen naisenihan tosiaan petti mua useamman kerran, koska ei laskenut esmes suutelua tai seksiä ilman tunteita pettämiseksi, ja koska ei oltu sovittu mitään siitä, missä menee pettämisen raja. Yippee, enhän mä ajatetellut, että tuollasesta asiasta pitää oikeasti sopia jotain! Ihmisillä on erilaisia arvoja kaikessa.

Eikä tuo nyt mun mielestä ole mitenkään vanhoillista, tai sitten oon myöskin jokseenkin vanhoillinen. Välillä leikittelen ajatuksella ihan vaan sinkkuilusta niin, että tosissaan voisin tulla ja mennä ja tehdä mitä ikinä haluan kenen kanssa vaan haluan ilman suurempia tunteita ja sitoumuksia. Muttei musta siihen kuitenkaan olisi, mä kiinnyn ihmisiin liikaa, rakastunkin ihan liian helposti ja nopeasti vaikken sitä aina haluais edes itelleni myöntää. Toisaalta suhteessa olokin tuntuu joskus vaikealta, jos alan ajatella yhtään pidemmälle. Tyttöni seurusteli edellisensä kanssa käsittääkseni about 7kk. Mun pisin suhteeni on tosissaan ollut sen 3kk, joten ajatus niinkin "pitkästä" suhteesta kuin vaikka puoli vuotta alkaa ahdistaa, vaikka miten tahtoisin olla sen ihmisen kanssa. Jotenka yritän olla suuremmin ajattelematta tulevaisuutta ja elää päivän kerrallaan, niin pysyn oikein tyytyväisenä. Meneehän aika niinkin.

Ja sitten jos poikkean aiheesta vähän ja hehkutan. Mä en ole ollut pitkään aikaan näin onnellinen hetkellisestä ahdistumisesta huolimatta. Mulla on vain niin hyvä olla tuon naisen kanssa. Ei tarvitse pelätä saavansa turpiinsa jos sanon jotain vähän väärin, tai kattoa koko ajan toisen perään ettei se mene tekemään itselleenkään mitään tyhmää. Nuokin pelot käväisee aina välillä mielessä, ilmeisesti edellinen suhde jätti muhun jonkinlaiset jäljet, mutta ehkä pääsen niistä eroon ajan kanssa.

...Mikä romaani.