Pari kysymystä:
Jos ihminen tietää kyllästyvänsä muihin ihmisiin ja kertoo sen niille muille, voiko edes olettaa, että muut ihmiset haluavat olla missään tekemisissä?
Jos tietää saman kyllästymisen tapahtuvan seurustellessa ja seurustelukumppanikin tietää sen, onko suhteessa yleensäkään mitään järkeä?
Miten uskaltaa olla jonkun ystävä, kun jossain tietää sen jonkun jossain vaiheessa lopettavan yhteydenpidon, koska on kyllästynyt eikä enää hyödy ihmisestä?
En mä oleta, että olisin loppuelämäni saman ihmisen kanssa, ei, en ylipäätään ymmärrä, miten jotkut voi olla 17-vuotiaina tavattoman varmoja, että menevät sen hanipupun kanssa naimisiin, hankkivat pari lasta ja vanhenevat sitten yhdessä kiikkustuoleissa istuskellen. Haloo, realismi? Joo, tuollaistakin tapahtuu, mutta en minä jaksa olla niin optimisti, että uskoisin omalla kohdallani tuollaiseen.
Joten mikä järki koko seurustelusysteemissä on? Onhan se kivaa hetken, mutta jos sattuu olemaan pessimisti, tai edes realisti, niin en tajua. Ihminen kuitenkin pohjimmiltaan hakee sitä elämänkumppania. Ja sitten ajattelen parin kuukauden jälkeen näin. Onko hyvä?
Muutama vuosi sitten olin varsin naiivi ja uskoin viettäväni loppuelämäni saman tytön kanssa. Ei tässä nyt voi luottaa sitten yhtään mihinkään, kun huomaa keräävänsä ympärilleen narsisteja ja muita hulluja. Niinkuin muutenkaan olisin luottanut ihmisiin pariin viime vuoteen - ei ole ollut mitään syytä. En voi luottaa edes itseeni, miten sitten muihin?
Ja kuitenkin olen riippuvainen ihmisistä. Jokseenkin varmasti tulen pettymään jokaiseen ihmiseen elämässäni jossain vaiheessa, ehkä sen vain kuuluu olla niin. Mutta haluan olla ihmisten kanssa, käydä henkeviä keskusteluja, valvoa koko yön ja nauraa kaikelle, kiehnätä jonkun kyljessä, rakastaa. Riidellä, jos se on ainoa mahdollinen kanssakäymisen muoto. En pärjää ilman sosiaalisia kontakteja silloin tällöin, vaikka viihdyn omissa oloissanikin. Haluan nähdä useammin niitä ihmisiä, joiden kanssa harvemmin olen tekemisissä, riistää aikaa niiltä, joiden ympärillä elämäni pyörii. Haluan seurustella, vaikka kaikki päättyisikin riitoihin, välien katkeamiseen.
Haluan kokea.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Kuinka ihmistä käsitellään?
Tunnisteet:
ihmissuhteet,
sekasorto pään sisällä,
seurustelu,
sosiaalisuus,
tulevaisuus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti