Harrastan itseni sekä muiden ihmisten luokittelua. Tuntemattomia on helppo luokitella ulkonäön perusteella, "Vittu mikä pissis", mutta en mä osaa itseäni luokitella oikein mitenkään.
Mulla ei ole mitään erityistä tyyliä. Joku voisi luokitella mut punkkariksi, mutta en koe sitä omakseni. Okei, ajatusmaailma käy joiltain osin yksiin, ja onhan mulla irokeesi ja metalliromua naamassa, mutta se ei johdu siitä, että tietentahtoen haluaisin olla "punk". Ei, satun vain pitämään tästä tyylistä/tyylittömyydestä. Pukeudun niihin vaatteisiin joissa viihdyn, ja varsin tavallisia ne on. Ehkä aavistuksen poikamaisia, en viihdy mekoissa tai hameissa, enkä osaa kävellä korkokengissä. Maiharit, suorat housut ja hihaton paita rules OK.
Ja tietysti se ajatusmaailma. Mikä mä olen, jos olen olen rauhaa rakastava otus ja vastustan väkivallan käyttöä asioiden ratkaisemiseksi, jolle tasa-arvo kaikkien välillä on tärkeää ja joka vastustaa fasismia ja typeriä auktoriteetteja, eikä omista edes kunnollista moraalia tai sopeudu normaaleihin arvoihin? Pasifistifeministianarkistihippi?
Ja välttämätön ikuisuuskysymys. Seksuaalisuus. Se aiheuttaa ihmisille hirveitä paineita, vaikka se kuitenkin on jokaisen oma asia, eikä sillä pitäisi olla mitään väliä.
Muutaman viime vuoden olen luokitellut itseni lesboksi, ja sillä tiellä olen edelleen (joskin siinä välillä oli se yksi mies, josta en tosin ollut kiinnostunut siinä mielessä - olin vain hyvin imarreltu kun kolme vuotta vanhempi herra kiinnostui musta, joten pitihän sitä kokeilla. Ja olihan se ihmisenä ihan mielenkiintoinen tapaus). Miehet eivät vain kiinnosta kuin ystävinä. Mutta mistä mä tiedän, mitä olen vaikka kymmenen vuoden kuluttua? Tai edes viiden, tai vain yhden vaivaisen vuoden. Kun en voi olla varma. Ehkä mä olen kiinnostunut naisista loppuelämäni, tai ehkä vaihdankin kokonaan miehiin ja hankin omakotitalon, kaks lasta ja kultasennoutajan, eli elän tyyliä, joka tällä hetkellä tuntuu painajaiselta.
Ihmiset kuitenkin vaativat luokituksia, ja nyt, tällä hetkellä mä pidän naisista. Homojahan me kaikki loppujen lopuksi ollaan.
Ihmisiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin ja sit sitä ruokaa tulee ahmittuu ihan, kun ois vika elinpäivä. Voispa vaan lopettaa syömisen kokonaan vähäks aikaa.
VastaaPoistaAika jännä toi luokittelujuttu. Mäkin puhun ihmisistä: "toi gootti" "hippi" yms. mutta enpä sitten itseäni osaa laittaa mihinkään lohkoseen. Mun tyyli vaihtuu mielialan mukaan, välillä oon täysmustastassa (melkeen aina) mutta yhtäkkiä saatan laittaa valkosen yöpuvun päälle :)
Eikai siihen seksuaalisuuteen voi mitenkään vaikuttaa. Mä yritin käydä miesten kanssa ulkona myös,ynnämuuta, mutta samalla haaveilin ihan toisaalle. Ku itteäni kidutin vanhempien takia tarpeeksi, ahdistus vain kasvoi siinä asiassa. Aattelin että on varmaan parasta myöntää olevansa lesbo, et ois helpompi elämä edes sen osalta...
hih :) Jotenki, kun luin sun merkintöi, tuntu ihan kun oisin itse ne sanonut, vähän hassua. Siksi sut lisäsin.