Mä en edes tiedä mitä sanosin.
Itkin äidin sylissä varmaan vartin ja sitten sain suun täyteen rauhottavia juttuja. Isä yrittää heittää koko ajan jotain läppää että ajattelisin jotain muuta ja hymyilisin. Hyvä ystävä kyselee, ettei kai syömispelleily mene tän takia pahemmaksi ja lohduttaa muutenkin, ja alkaa vaan itkettää enemmän, kun joku välittää. Toinen puhuu ihan tavallisia, myöskin että ajattelisin jotain muuta. Yksi yrittää jo etsiä laastarisuhdetta. Mulla on oikeasti aika helvetin hienoja ihmisiä ympärilläni.
No jaa. Tästä pitää taas vaan selvitä.
PS. Sä olet hieno persoona, ja mä pidän susta.
Tän haluankin kuulla tullessani jätetyks, lol? Vähän paistaa joku sääli läpi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pintakäsittely, kyllä kyllä, mutta minäpä en ole mikään tavallinen pensselinheiluttaja (;
VastaaPoistaMukavaa, olen päässyt tuonne sivuun! (->)
Ikävä kyllä kone vammaa enkä pysty olemaan virallisesti lukijasi. Vilkuilen silti aika-ajoin blogiasi ^_^