Missä olen juuri nyt?

Olen hyvässä tilanteessa, loistavassa.

Parin kaverin kanssa mietin, mikä tolkku on seurustelussa jos ei tiedä viettävänsä loppuelämäänsä sen saman ihmisen kanssa. Pointtinahan on kai löytää se elämänkumppani? Mistä minä tiedän, mulle seurustelu on aina ollut sitä, että on kivaa kun on joku jonka kanssa voi jakaa elämänsä - hetken. En tosiaan ole suunnitellut viettäväni loppuelämääni kenenkään kanssa, pidän vain hauskaa. Valitettavasti onnistun usein sotkemaan liian vahvoja tunteita mukaan, sitten angstin eron jälkeen päivän, pari ja unohdan (mikä tosin kuulostaa siltä, ettei niitä tunteita edes oikeasti ollut - osaan huijata itseänikin, lol).

Jossain vaiheessa olin koko ajan fiiliksellä "yhyy, haluun tyttöystävän", mutta se on mennyt ohi. Nyt ei voisi mikään vähempää kiinnostaa kuin seurustelu. Ei ole mitään hinkua sitoutua ja noudattaa tylsiä moraalisääntöjä, olla vain sen yhden ihmisen kanssa. En jaksa alkaa tuhlata elämääni ihmiseen, jonka kanssa en kuitenkaan kehitä mitään kaunista avioliittoa. Elämä on ihan liian lyhyt sellaiseen (tai ehkä mulla on edelleen ikäkriisi).

Nyt riittää ystävät ja se, että saan seksiä ja/tai läheisyyttä silloin kun haluan, ja että voin olla ihan kenen kanssa tahansa ja tehdä mitä tahansa jos sattuu huvittamaan, eikä ole ketään jonka vuoksi voisin mustasukkaistella eikä kukaan voi mustistella mun takiani. Ehkä joku paheksuu tällaista tapaa elää, mutta. Hieno tilanne kuitenkin.


//Hassua muuten, kun luin nyt vähän vanhempia blogitekstejä. Hullusti muuttuu ajattelutavat, kun jossain merkinnässä selostin, että haluan seurustella ja kokea rakkautta ja muuta paskaa. Olen nyt ihan toisessa ääripäässä.