Harrastan usein häröjen unien näkemistä. Rakastan painajaisia, sellaisia oikeasti pelottavia - niistä saa kivan adrenaliinipiikin. Herätessä on ensin paniikkiolo, joka sitten muuttuu nopeasti voiman ja pirteyden tunteeksi. Mukavat unet on paljon kurjempia, varsinkin, jos niissä tapahtuu jotain, mikä ei olisi mahdollista todellisuudessa. Pettymys on suuri, kun herää (muistan, miten vittuuntunut olin herätessäni, kun unessani isäni sai 7 oikein Lotossa. Uni oli niin aidon tuntuinen, että hetken heräämisen jälkeen vielä iloitsin asiasta).Uniini tunkee myös tuttuja ihmisiä. Jotkut ovat niitä, joiden kanssa olen ollut läheisissä tekemisissä, mutta usein henkilöitä menneisyydestä. Sellaisia, jotka haluan unohtaa, joiden kanssa en halua olla tekemisissä, tai jotka ovat muuten vain pudonneet matkasta syystä tai toisesta. Sellaisten unien tarkoitusta alkaa väkisinkin miettiä. Haluanko vielä olla sen ihmisen kanssa jossain tekemisissä? Ikävöinkö alitajunnassani? En tiedä, enkä halua tietää. Mennyt on mennyttä, enkä halua niitä ihmisiä takaisin, jotka joskus on johonkin kadonneet. Klamydian biisissäkin sanotaan "Ne jää, jotka jää sun elämään, muut eri suuntiin häviää, älä sitä jää itkemään". Mutta minkäs teet, uniinsa ei kamalasti voi vaikuttaa.
Viime yönä näin... en tiedä, ei se varsinaisesti painajainen ollut, mutta ikävän unen. Eräs harvinaisen hölmö mies (tunnetaan myös exänä, jonka kanssa seurustelin kaksi päivää - sitten herra jätti minut tekstiviestillä, kun kaipasi "lämmintä ja läheistä suhdetta", eli olin liian kylmä akka. Miten niin miehet ei sovi mulle?) käveli uneeni, palloili siinä, enkä tykännyt. Aamulla asia häiritsi suunnattomasti, eikä se vieläkään poissa mielestä ole. Muistan unet aina kamalan pitkään, joten häiriötäkin kestää ja kestää. Mikä tuossa oli takana, vai oliko se vain merkityksetön uni, joita silloin tällöin tulee? En edes halua tietää. Mulla ei ole mitään tekoa koko ihmisen kanssa enää. En harrasta niin teennäisiä ja yksinkertaisen tyhmiä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti