Erosin kirkosta vähän jälkeen sen, kun täytin 16 (tiedän, että 15 on raja [vanhempien luvalla], mutten saanut aikaiseksi vielä silloin). En ole uskonut kristinuskon Jumalaan enää vuosiin, se ei vain ole minulle. Yksi jumala, joka on luonut kaiken, tietää kaiken, jonka luokse pääsee kuoleman jälkeen - NOT. Hindulaisuudessa minua viehättää monet jumalat, niiden persoonallisuudet, mutten silti oikein usko siltikään, että olisi jokin ylempi voima, joka päättäisi asioista ihmisten asioista.
Kaikkien lähimmäksi minun ajatusmaailmaani osuu buddhalaisuus. Siinäkin on jotain asioita, joiden noudattaminen on liian vaikeaa, ja joita en ihan ymmärrä, kuten Jalo kahdeksanosainen polku (jonka varmasti oppisin ymmärtämään, kun ottaisin riittävästi selvää asioista).Mutta siinä on paljon asioita, jotka tuntuvat osuvilta. Olen todella ajatellut, että otan asiakseni opiskella buddhalaisuutta kirjoista, ja alan noudattaa buddhalaisuuden oppeja mahdollisuuksien rajoissa. Mutta saas nyt nähdä.
Buddhalaisuudessahan ei ole jumalia. Siitä pidän. Pääasia buddhalaisuudessa onkin tehdä hyviä asioita, välttää pahoja ja puhdistaa mielensä.
Uskon karman lakiin jokseenkin, ja uudestisyntymään tietysti, ja siksi yritän tehdä mahdollisimman paljon hyvää. Joskus tosin on vain mahdotonta jättää jotain pahaa tekemättä. Länsimaisen ihmisen luonto vain taitaa olla sellainen, että pyyteetön hyvyys on mahdotonta. Kuitenkin yritän muistaa aina karman, kun voin valita, teenkö jotain hyvää vai pahaa. Haluan, että syntyessäni uudelleen, synnyn mahdollisimman hyvään henkilöön (tai no, en minä näillä elämäntavoilla ihmiseksi synny, mutta eläimeen sitten).
No joo. En kuitenkaan samaistu buddhalaisuuteenkaan ihan. En tiedä mikä olen. Jollain foorumilla joku viisas ihminen antoi hyvän, minuunkin sopivan kuvauksen: etsivä agnostikko. Ja siihen tyydyn. Miksi etsiä väkipakolla jotain oikeaa uskontoa? Mieluummin yhdistelen eri uskontoja mieleni mukaan, vaikka buddhalaisuudesta puhuinkin. Se nyt vain on lähimpänä ajatusmaailmaani. Kuitenkin todella uskon aaveisiin, jotka eivät ole pääseet jatkamaan seuraavaan henkilöitymäänsä, vaan ovat jumissa jossan rajatilassa. Eivätkä muutkaan yliluonnolliset jutut ole minulle vaikeita käsittää, joskus pyydän henkimaailmalta vastauksia sormusheilurin avulla (ja itseasiassa olen katsellut netistä, josko tilaisin kristalliheilurin, joka voisi olla luotettavampi, kuin vanha sormus), eräs eläinkommunikoija otti yhteyttä kuolleeseen hevoseemme. Joten tässä elellään sekalaisien asioiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti