Olen väsynyt. Herään aamulla 04:50, makaan vielä 20 minuuttia, viiden minuutin torkkuhälytyksin. Nousen ylös 05:10, menen alakertaan syömään, pesen ja rasvaan kasvot ja harjaan hampaat. Kipitän takaisin yläkertaan meikkaamaan. Laittaudun noin 15 yli kuuteen, puen ulkovaatteet ja kävelen bussipysäkille. Työharjoittelupaikalla olen vähän ennen seitsemää. Siitä alkaakin sitten kahdeksan tunnin työrupeama. En tosin ihan hirveästi joudu mitään tekemään, kun ohjaajani tekee suurimmat hommat, mutta kuitenkin. Selkä kipeytyy kun vain seisoskelee (en halua istua lattialla etten vaikuta laiskalta...).
Puoli neljän aikoihin olen kotona. En pysty tekemään muuta, kuin istumaan. Silmäluomet painavat ainakin tonnin, nytkin. Hyvä kun näen kirjoittaa mitään. Illalla olen ihan sippi, ja kerrankin on niin, ettei nukkuminen tuota vaikeuksia. Jotenkuten jaksan tehdä 50 vatsalihasta + 20 selkälihasta, tai jotain muuta liikuntaa. Aina on kuitenkin pakko lukea vähän, tai en osaa käydä nukkumaan. Mutta sitten kun päätän nukkua, nukahdan melkein saman tien kun painan pään tyynyyn. Siksipä rakastankin tätä väsymystä. En ehdi ennen nukahtamista ajatella tuntikaupalla asioita, jotka tekevät mut hulluksi. Muun muassa ruokaa, joka onkin suurin valvomisen aihe aina. Siitä lisää joskus, en nyt millään jaksa miettiä yhtään syömistä. Se on rankkaa muutenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti