Superdyke

Olin tänään erään ystävän luona, naispuolisen sellaisen. Hänen poikaystävänsä oli paikalla myös. Ystäväni oli etukäteen kertonut poikaystävälleen, että olen lesbo ja käskenyt olemaan tuijottamatta, kun poikaystävä oli ihan innostunut asiasta - raukka ei ollut ennen tavannut julkilesboa (kun ystäväni näytti kuviani pojalle ja pojan äiti tuli siihen myös, poika ilmoitti heti "Tuo on lepakko!" Äiti oli todennut, että sen on näköinenkin). No, eihän poika millään kyennyt olla kyselemättä minuun liittyviä asioita.

"Onko kivaa olla lesbo?" (Vastaus: "Ei tämä nyt erityisen kivaa tai ei-kivaa ole.")
"Oletko seurustellut?" (V: "Kahden tytön ja yhden pojan kanssa." Tähän ystäväni vielä totesi, että sen poikasuhteen jälkeen en enää varmasti poikiin koske.)
"Et kai sä aio käännyttää -----:a?" (V: "Kovasti yritän.")

Poikaystävä ei myöskään ole ollenkaan tyytyväinen suunnitelmaan, että muuttaisin tuon ystäväni kanssa samaan kämppään, varsinkin, kun ystäväni on hieman bi-henkinen.

"Sehän on sama kuin jos mä asuisin jonkun tytön kanssa!"

Poikaparka. Luulee, että isken hänen naisensa saman tien, jos asuisimme samassa kämpässä. Muuten ihan hyvä, mutta kun en tosiaan ole kiinnostunut ystävästäni muuten kuin ystävänä. Kai minä muuten olisin parin vuoden tuttavuutemme aikana jo yrittänyt häntä.

Tavallaan varsin hauskaa, että jotakuta todella kiinnostaa seksuaalisuuteni. Minusta tuntuu jollain tapaa hyvältä kertoa ihmisille seksuaalisuudestani, tulla vielä avoimemmin ovin kaapista, vaikken minä tätä ole varsinaisesti salaillut enää vajaaseen vuoteen edes vanhemmiltani. Ystävät ovat tienneet vielä kauemmin. Ja muutenkin, on kiva vähän valistaa ihmisiä ja osoittaa, että homoseksuaalitkin ovat ihan tavallisia ihmisiä.